Pälviranta Hannu

Olen aina kirjoittanut. Ensimmäiset versiot elämäntarinaani syntyivät kauan sitten. Osma Sinirikon tarinan ensi aihiot kirjoitin 2007. Dokumentaarinen teossarja sijoittuu 80%:sesti Tampereelle. Omaksi ilokseni olen kirjoittanut runoja, esseitä, asiatekstejä, päiväkirjoja, unipäiväkirjoja ja tajunnanvirtaa, joista kaikista on jotakin myös julkaistu.

Niin kuin vesi voi muovata kallioita, niin elämä on muovannut päiviäni monen muotoisiksi. Sen verran kuin vakava sairauteni on antanut periksi, olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollen työskennellyt puutarhassa, veneenrakentajana, ravitsemuskolumnistina, ravitsemuksen opettajana, kääntäjänä ja taidemaalarina. Koulutukseltani olen ravitsemustieteen maisteri.

Perintötekijät ja lapsuuden traumakokemukset ovat myötävaikuttaneet skitsofreniani ja psykoosieni syntyyn. Kuntoutuakseni olen vuosikymmenien ajan perehtynyt mielen psykologiaan. Jaksot Pitkäniemen psykiatrisessa sairaalassa muodostavat erityislaatuisia vaiheita elämässäni.

Oman ja lähimmäisten mielenterveyden parantaminen ja mielen ongelmien ennalta ehkäisy ovat tehtäväni kokemusasIantuntijana. Tamperelaisen mielenterveysalan yhdistyksen puitteissa pidän mielenterveyden luentoja oman kokemukseni pohjalta. Mottoni on: Lapselle syli, rajat ja leikki. Kaiken toimintani tarkoituksena on saada ihmiset vetämään yhtä köyttä. Minua kiinnostavat yhteiskunnalliset ongelmat ja luonto. Tunnen myötätuntoa ihmisten vaikeuksia kohtaan.

Huumorini on pientä pilkahtelua silmäkulmassa. Se ilmenee monissa sanavalinnoissa, ja myös teosten vertaukset ovat huumoriani. Teokset eivät ole tarkoitetut tosikoille. Näissä kirjoissa on tietty kepeys yhdistyneenä vankkaan asiaan.

Olen elänyt 20 vuotta avioliitossa. Nykyään elän yksin. Lapsia halusin, mutta en saanut. Olen 75 v. Tampere on ollut kotikaupunkini vuodesta 1952.