Niemelä Timo

Alakouluikäisenä mieluisin joululahjani oli ─ kirja. Opin kuusivuotiaana lukemaan ja lumouduin tarinoiden maailmaan. Koulun lainakirjasto tuli niinä vuosina tutuksi, mutta omien kirjojen ostamiseen ei perheessämme ollut varaa. Joululahjakirjat, joita sain, olivat tuntemattomien ihmisten rajaseutulapsille ─ kuten meitä nimitettiin ─ lähettämiä joulutervehdyksiä.
 
Kirjoittaminen tuli kuin luontojaan lukuharrastuksen rinnalle. Aluksi pieniä juttuja koululaislehtiin ja visusti lukittuun pöytälaatikkoon, aikuistuessa ajan salliessa muihin julkaisuihin. Opiskelin luovaa kirjoittamista, mutta suurin oppi oli eletty elämä. Ihmiset iloissaan ja suruissaan, elämän äärirajoilla ja harmaata arkea askeltavina. Työ, jonka poluille kanssamatkaajat kantoivat taakkojaan ja tarinoitaan. Katselin maailmaa haudankaivajan näkökulmasta.

Näistä ja monista muista aineksista kirjani ovat rakentuneet. Kuullusta, nähdystä, koetusta, sulatetusta.  Omasta todellisuudesta, joka koki muutoksen, kun työelämä kolhi ja ohjasi vammautuneena sivuraiteelle. Vaihtoehdosta, jota kirjoittaminen on parhaimmillaan.

Romaani luo fiktiiviset henkilöt ja tilan, mutta syväluotaava teema saadaan reaalimaailmasta. Kirjailija, joka sitä kuvaa, on kynänsä jäljen vertainen.

Minut tavoittaa sähköpostiosoitteesta pihakataja_76 (AT) saunalahti.fi (korvaa (AT) @-merkillä).