Otollinen Pekka

Mikä ihmeen Otollinen?

Harvinainen sukunimi on peräisin vuodelta 1900, jolloin sen sai Pekan isänisä Alarik päästessään ripille Kuhmoisissa. Pekan pappa oli hyvä oppimaan ja osasi katekismuksen ulkoa vielä vanhoilla päivilläänkin. Alarik oli taitava käsistään, teki suutarintöitä ja toimi kylän pelimanninakin, sekä aikamoinen tarinankertoja.
 
Pekka syntyi työläisperheeseen ja kertoo, että paras oppi ja lahja minkä hän vanhemmiltaan sai, oli rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen. Pekan vanhemmat olivat ahkeria ja hyvin taitavia myös käsistään. Kesät Pekka oli isänsä mukana rakennuksilla töissä, mutta kodin työtkin tulivat tutuiksi.
 
Papaltaan ja vanhemmiltaan lienee Pekka perinyt monilahjakkuuttaan, sillä hän on menestynyt jo kansakouluaikoina monessa lajissa, kuten urheilukilpailuissa ja lausunnassa. Varsinaiset lukuhommat hänelle alkoivat maittaa ammattikoulussa ja lopullisesti vasta aikuisena. Lahdessa levyseppä-hitsaajalinjan oppilaana hän osallistui Suomen ammattikoululaisten kulttuurikilpailuihin. Ennen kilpailua koulu yhytti hänet Lahden Kaupunginteatterin näyttelijä Ola Johanssonin sparrattavaksi. Pekka esitti hänelle kilpailuesityksensä runon, joka oli Lauri Viidan ”Luominen”. Lausunnan jälkeen näyttelijäkonkari sanoi: ”On kaksi tapaa esittää Lauri Viitaa, tämä on se toinen niistä, vedä toi.” Sillä heltisi Suomen mestaruus.

Pekka on toiminut monissa ammateissa, ja hänen tiensä on kulkenut vankan kokemuksen, aikuisopiskelun ja tekemisen kautta ohutlevysepästä henkilöstön kehitysyrittäjäksi. Väliin mahtuu suunnittelu- ja esimiestehtäviä sekä tuotepäällikön ja koulutus/henkilöstön kehitystehtäviä.

Pekan esikoiskirjassa on kuvattuna Pekan kokemukset ja näkemykset työyhteisöjemme tilasta sekä vahva visio siitä, mihin suuntaan niiden toimintaa tulee kehittää. Pekan teksti on helppolukuista, lukija voi mutkattomasti samaistua hänen esimerkkeihinsä. Pekka on saanut poikkeuksetta hyvät arviot valmennuksistaan. Se on helppo uskoa lukiessa kirjaa, joka on yhtä elämänmakuinen kuin hänen valmennusotteensakin.

Pekka on tarinankertoja. Näin hän kertoo ratkaisevasta tapahtumasta, joka siivitti hänen matkaansa metallimiehestä työyhteisövalmentajaksi ja tietokirjailijaksi: ”Olin 60-70 luvun vaihteessa SAK.n työntutkimuskurssilla. Juttelin siellä kurssin vetäjän kanssa paljonkin. Kotiin tullessani sanoin vaimolleni Arjalle, että nyt minä tiedän mikä minusta tulee isona. Nyt minä sitä sitten olen ja olen huomannut jälkeenpäin, että olen tehnyt valintoja alitajuisestikin, jotka ovat johdattaneet tavoitteeseen. Unelmilla on taipumus toteutua kun vähän itsekin avittaa.”
 
Pekka toimii myös Yrityskummiverkostossa ja auttaa uusia yrittäjiä alkuun. Hänen kaltaisiaan hyvää tekeviä ihmisiä saisi olla enemmänkin. Pekka jatkaa edelleen yrittäjänä työyhteisövalmentajan ja työnohjaajan työtään. Hänet ja mukavan vaimonsa voi tavoittaa Porvoosta. Siellä he ovat asustelleet jo 40 vuotta ja jälkeläisiäkin on siunaantunut aika liuta.