Laisi Ulla

Olen virolahtelainen runoilija, kuvataiteilija, opettaja, äiti. (s.1972).  Kirjoittaminen on minulle itsetutkiskelun väline, se auttaa hahmottamaan ajatuksia, piirtämään niiden ääriviivoja. Kirjoittaminen on sanoilla maalaamista, tunnelman luomista. Leikittelen usein ajatuksella että runon kirjoittaminen on kuin telepatiaa, ajatuksen siirtämistä ihmisestä toiseen. Runon kieli on minulle luonteva tapa puhua. Olen kirjoittanut lapsesta asti: päiväkirjoja, tarinoita, runoja. Kaikkea sellaista mitä kirjoittaessa sisäinen maailma tulee näkyväksi. Aikuisiällä runon kirjoittamisesta on tullut kuvataiteen ohella tärkein tapa työskennellä.

Kirjoittaessani haluaisin olla aito ja rohkea. Haluaisin puhua asioista sellaisina kuin ne koen. Ihminen on monisyinen ja mutkikas kokonaisuus. Median luoma ihmiskuva on mielestäni siinä mielessä vaarallinen, että se antaa usein kuvaa siitä että "normaalia" on se, että kaikki on hallinnassa, ihminen on tyyni ja tunteet kauniita. Kuitenkin elämään kuuluu niin paljon muutakin. Vapautta on se, että uskaltaa olla autenttinen pelkäämättä rakkauden menettämistä. Rakkauden ehto ei ole kauneus, rakkauden ehto on halu rakastaa.

Toivon että lukijat voisivat teksteistäni löytää sanoituksia omillekin tunteilleen. Me ihmiset olemme kuitenkin loppujen lopuksi hyvinkin samankaltaisia.