Olen Tarja Kerttula, kymiläinen Kainuussa, luovuuttaja, kirjoittaja ja kirjojen rakastaja. Elämänmittainen onni on ollut äiti kirjakaupassa. Runokirjahyllyjeni mitta on useita juoksumetrejä.
Runoilija minussa heräsi yllättäen vuonna 2007. Runoudessani näkynee 70-lukulaisuus, vaikka kirjoittajaopinnoissa, kirjoittajaohjaajana ja runokirjojen keräilijänä olen tutustunut runouden monimuotoisuuteen, jopa rajattomuuteen.
Valamon kirjoittajakurssin ohjaaja Torsti Lehtinen sanoi: ”Tarja, nämä ovat runoutta isolla ärrällä. Näissä runoissa voi asua hetken.” Nuo sanat muuttivat sydämeeni. Halusin niiden olevan totta. ”Olet kuin shamppanjapullo”, sanoi kirjoittajatoveri. Sanat pirskahtelevat paperille. Jotkut säkeistä syntyvät miltei valmiina, toisia pitää hioa, jopa vuosikausia.
Runokokoelman käsikirjoitukset kävivät ateljeekriitikoiden käsissä. Vuonna 2017 olin valmis julkaisemaan. Testatessani runoja yleisön edessä sain paitsi kiitosta niin myös kritiikkiä mystisyydestä ja vaikeudesta. Runojani on myös kauhisteltu: ”Onko syysnaisen elämä noin musta?” tai ”Melko ankara tarina!”. Otin ne kohteliaisuutena.
Kirjoitamme runoja myös yhdessä miehoiseni kanssa. Niitä on kokoelmassa ’Kahden välistä’. Esitämme runoista kirvonneita lauluja sekä duona että VaillaVailla! -yhtyeen kanssa.
Toimitin kirjoittajaryhmäni Helmeilijöiden runokokoelman ’En tiedä onko minulla kylmä vai kuuma'. Kulttuurirahaston tuella Kainuun kyläkirjoittajilta julkaistiin ’Elosalamoita’.
