 Putkonen IlkkatapioOlen syntynyt 27.8.1950. Olen suorittanut peruskoulun luokanopettajan tutkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon (pääaineena kasvatustiede), työnohjaajan ja lukiopettajan kelpoisuuden. Opettajana olen työskennellyt alakoulussa, yläkoulussa lukiossa ja ammattioppilaitoksessa. Pääasiallisen työurani tein ammatillisen oppilaitoksen äidinkielenopettajana. Sain toimia ammatissa, jossa viihdyin ja "viisastuin salaa". Olen neljän lapsen onnellinen isä. Nuorin tyttäreni on 16-vuotias, kaksospojat 22-vuotiaita ja vanhin tyttäreni 25-vuotias. Koen isyyden tärkeimmäksi elämäntehtäväkseni. Olen koko ikäni harrastanut kestävyysurheilua. Se on sopiva vastapaino liiankin hillitylle luonteenlaadulleni. Juoksupoluilla ja laduilla numerolappu rinnassa olen saanut toteuttaa toista intohimoani kirjoittamisen lisäksi. Suhteeni liikuntaa on melko samanlainen kuin kirjoittamiseen, tosissaan mutta tavoitellen keveyttä. Olen pienviljelijäperheen ainut poika ja olen erittäin kiitollinen vanhemmilleni onnellisesta lapsuudesta ja nuoruudesta. Sanailutartunnan sain sisareltani, jonka runoja ja päiväkirjaa luin salaa. Murrosiästä lähtien olen kirjoittanut sekä runoja että novelleja pöytälaatikkoon. Viisi vuotta sitten elämässäni puhkesi raskas kriisi, jonka ansiosta kirjoitin vimmaisesti. Tuon jakson aikana syntyi 3 runokirjaa. Painatin ne omakustanteisesti lapsilleni ja lähipiirilleni. Tuolloin en rohjennut käsikirjoituksia kustantajalle tarjota. Nyt oli uuden alun ja päätöksen aika. Teksteissäni käsittelen useimmiten rakkautta, elämänjanoa sekä ihmisenä olemisen hienoutta ja vaikeutta. Rakastan pysäytettyjä hetkiä, tunnelmia ja tilannekomiikkaa. Lähden liikkeelle yksityisestä ja joskus päädyn yleiseen. Yksityinen on yleistä ja päinvastoin. Kirjoittaessani pidän sanojen mutustelusta ja taivuttelusta. Rytmin hakeminen ei aina ole helppoa. Miksi sitten kirjoitan? Kirjoittaminen on minulle itsetoteutusta, ongelmaratkaisua sekä myös osittain terapeuttista. Kirjoittaminen auttaa oivaltamaan uusia asioita, käsittelemään tunteita ja kokemaan osallisuutta.
Tuotantoa: Rakkaalleni ainoalleni (omakustanteinen runokirja) Sinulle sinulle vain (omakustanteinen runokirja) Promise (omakustanteinen runokirja) Pojasta mieheksi (runokirja)
Teksti antologiassa "Kulkisitko kanssani” Tutustu teoksiin: |