Armas Ruohoniemi

Ensin oli Armas Ruohoniemi. Eri nimellä mutta ensin oli hän.  Elämä vain oli liian vaikeata hänelle ja siksi tulin minä jo 70-luvulla. Armas hyvästeli maailman ja katosi muilta. 80-luvulla tajusin että olin vaarassa kadottaa hänet lopullisesti ja siitä asti olen häntä yrittänyt löytää takaisin. Tässä vaiheessa hänet myös nimesin. Armaksen nimi kuvastaa armoa sekä armahdusta, joita tässä maailmassa voisi olla enemmän. Nyt Armas Ruohoniemi on kynän ja paperin välissä. Hänet löytää silittämästä näppäimistön pintaa.  Hän on tulkkini sille kaikelle, jonka näen ja koen.  Mutta Armas Ruohoniemi ei voi elää ja olla tässä maailmassa. Hän on liian herkkä kohtaamaan kaikkea, jota tässä elämässä joudumme kohtaamaan. Olen jo kauan sallinut sen ja antanut hänen piiloutua ja ilmestyä minulle kun haluaa. Olen häntä mukanani kantanut, elättänyt – kätkenyt. Ehkä elämä voisi olla helpompaa ilman hänen arvojaan, muistutuksiaan - ilman hänen tunnettaan. Mutta en kestäisi tässä maailmassa ilman tätä ystävää, joka niin hyvin minut tuntee, nauttii samoista sävelistä, ilmiöistä ja sanoista. Hän jaksaa selittää tätä kaikkea minulle ja ehkä myös sinulle.