Laine Teemu

Kirjailijana olen pyrkinyt luomaan omatekoisen todellisuuden,
jossain määrin irrallisen ja itsenäisen maailman omine lainalaisuuksineen,
johon olen halunnut tallentaa ja ikuistaa jotain mikä muuten vaipuisi unohdukseen.
Runokieli on ollut aina minulle luontevin tapa kirjoittaa,
vaikka olen unelmoinut kertovankin kaunokirjallisuuden tuottamisesta,
mutta yleensä innoitus tulee välähdyksenomaisesti tai valokuvamaisesti.
Tähän runokieli soveltuu kaikista kirjallisuuden muodoista parhaiten,
sillä se taipuu kuvaamaan jotain, mikä ei muotoudu välttämättä selkeään ajalliseen järjestykseen, vaan kuin uni, joka syntyy silmänräpäyksessä,
ja avautuu viuhkana eteen, kun  siihen syventyy.

Runokirjani ”Kohti sakeampia aikoja” on kokoelma runoja,
joiden kunnianhimoinen päämäärä on osittain luoda oma itsenäinen todellisuutensa.
Sen sisältämät runot ovat luovia purkauksia, kielellisiä valokuvia,
osin hyvinkin spontaaneja, mutta niitä sitoo yhteen pyrkimys saattaa alulle hahmotelma uudenlaisten käsitteiden järjestelmästä, kuin orgaaninen sanakirja asioille,
joita ei vielä ole kyetty sanoin ankkuroimaan yhteiseen todellisuuteemme.
Runot ovat tässä tavallaan itsestä eristettyjä, tiivistettyjä sisäisiä kokemuksia
kielelliseen muotoon ahdettuina, taiteellisen vapauden kuohkeudella höystettyinä unohtamatta myöskään esteettistä näkökulmaa tai kielellisen ilmaisun leikkimielistä innokkuutta.

Kuva: Santeri Laine