Eloranta Annina

Kirjoitin ensimmäisen runoni Kirjoittajakerhossa. Luin silloin kirjaa Pieni runotyttö L. M. Montgomery, joka innoitti minua kokeilemaan runoutta. Tämä ensimmäinen runoni voitti pokaalin, josta olin todella innoissani.  Kirjoittajakerhossa tutustuin kirjoittamisen maailmaan ja sieltä se on jäänyt osaksi elämääni harrastuksena, keinona ilmaista itseäni ja keinona itseni ymmärtämiseen. Kaksitoistavuotiaasta lähtien olen haaveillut oman runokirjan julkaisusta. Nyt seitsemäntoistavuotiaana unelmani kävi toteen.
 
Aikuisuuden rajalla -runokirjan kirjoittaminen auttoi minua oppimaan itsestäni. Se avasi minulle ovia ja sen julkaisemisen myötä tuntuu, kun olisin vihdoinkin kasvanut aikuiseksi. Osa runoista on minun tunteitani ja minun näkemyksiäni, oivalluksiani. Osa runoista taas eivät liity minuun suoranaisesti ollenkaan vaan ne ovat tulleet jostakin inspiraatiosta.
Aikuiseksi tuleminen ei ole kaikkein helpointa, mutta haluan tällä runokirjallani viestittää, että kukaan ei ole yksin noiden myllertävien tunteiden ja uuden edessä. Pilvien takana on aina aurinko!
 
Mielestäni aina on ollut kiehtovaa, mitä sanoilla voi saada aikaan, ja kuinka erilaisilla tyyleillä ja tavoilla ihmiset kirjoittavat! Jokaisella on oma tapansa ja samoista tarinan alkuasetelmista muodostuu eri kirjailijoiden käsissä aivan erilaiset tarinat. Se on jotain niin uniikkia, että se koukuttaa minut mukaansa. On hauskaa löytää, oma tapa kirjoittaa. Tämä on minun tapani, eikä kellään muulla ole täysin samanlaista tapaa. Tarinat ovat kuin lumihiutaleita. Ne voivat olla samankaltaisia, mutta eivät koskaan samanlaisia.