Eastwood Tuire

Olen kirjoittanut ensimmäisen loppusoinnullisen runoni 7-vuotiaana. Valitettavasti sitä ei ole enää missään tallella, enkä muista siitä kuin pari riviä. Mutta sen jälkeen tekstejä on syntynyt ”pöytälaatikkoon” lisää – nuoruusvuosina paljonkin, ja nyt kypsemmässä iässä taas uudelleen, runojen lisäksi myös proosaa ja asiatekstiä. Kieli on tapa jäsentää maailmaa, hahmottaa, oppia ja muistaa asioita. Kielen avulla voi luoda jotain uutta; rytmi ja sointi vievät mukanaan. Äitini opetti omalla esimerkillään, että kielellä voi myös leikitellä. Meillä kotona naurettiin ”vieraskielisille” lauseille ’Meri komme reen’ tai ’Las tenko dinka dulla’.

Ilman Suomi 100 runokirjaa -projektia en luultavasti olisi koskaan lähtenyt julkaisemaan runojani, vaikka siitä nuorempana haaveilinkin. Olen lopputuloksesta hyvin iloinen!

Tuire Eastwood, 57-vuotias hyvinvointialan yrittäjä, lastentarhanopettaja, kolmen aikuisen lapsen äiti ja kolmen lapsenlapsen mummi (ja äitihahmo muutamille muillekin), avioliitossa sielunkumppaninsa kanssa. Kielen ja kirjallisuuden lisäksi tärkeitä asioita ovat musiikki, kuvallinen luovuus, luonto, terveelliset elämäntavat ja tietenkin ihmissuhteet. Kaiken pohjalla on suhde Jumalaan.