Osara Kari

Muutin Ruotsiin 1971, kuten monet suomaliset tekivät niinä aikoina. Minulla oli koulutusta ja työpaikka jo silloin Suomessa, mutta jotenkin halusin elämälleni uuden suunnan jota en syntymämaassani löytänyt.

Varhain pääsin sisälle suomalaiseen järjestöelämään Ruotsissa. Sieltä löytyi todellisia hyviä ystäviä sekä elämän rikkautta. Alussa vieraalla maalla tuntui yksinäiseltä outojen ihmisten joukossa. Oli luonnollista hakeutua omiensa pariin.

Suomiseurassa sain kokeilla monia asioita, mitkä Suomessa minua varmasti eivät olisi kiinnostaneet tippaakaan. Opin myös kirjoittamaan artikkeleja ja tekemään melko suurta lehteä yhdessä minulle suunnattoman arvokkaan mentorin avulla. Kirjoittaminen ei ollut Suomessa päällimmäisiä harrastuksiani.

Suomenkieli sai aivan uuden sisällön ajatuksissani. Koska mentorini oli aloittamassa 70 -luvulla suomalaisia paikallisradiolähetyksiä ja myöhemmin toimi myös Ruotsin television suomenkielisessä ohjelmatuotannossa, sain aivan uuden halun tutkia äidinkieleni hienouksia. Nuori innokas toimittajakunta inspiroi ajattelemaan humanistisesti, vaikka aivoni oli ohjelmoitu koulutuksen avulla enemmän teknilliselle suunnalle.

Nyt vanhemmalla iällä huomaa helposti, kuinka tärkeää oli säilyttää suomenkieli. Kirjoittaminen ja aktiivinen suomalainen järjestötoiminta pitää yllä suomenkielen hallintaa hyödyllisellä tavalla.

Kieli tietysti muuttuu vuosikymmenien kuluessa suomenmaalla. Olen silti onnellinen, että siteet Suomeen ovat säilyneet vahvoina. Sain kiitosta tehdystä työstäni 2005. SUOMI-SEURA r.y. myönsi minulle ansiomerkin sekä kunniakirjan kiitokseksi pitkäaikaisesta työstä suomalaisen kulttuurin ja ulkosuomalaisten kotimaanyhteyksien säilyttämisen hyväksi.

Mottoni:
Ystävän ilo sanoissa herkissä piilee
vastaanottajan onni luo siihen sävelmän.