os. Nygård. s. Ylivieskassa 1941.
Jo 15 vuotiaana lähdin lapsuuskodista työn ja itsenäisen elämän etsimisen mutkikaille poluille. Olen toiminut perheenäidin tehtävien ohella yrittäjänä, talonmies- ja huoltomiestehtävissä Helsingissä, ajanut bussia, josta työstä jouduin pahan selkäsairauden vuoksi eläkkeelle jo varhain.
Asuimme Mäntsälässä yhteisiä eläkepäiviämme haaveillen tulevista vuosista, mutta mieheni kuolema auto-onnettomuudessa elokuussa 1997 pudotti minut tyhjyyteen. Huomisia ei ollut, elämä jäi eilisiin.
Olen aina harrastanut kirjoittamista ja ja siitä tulikin terapeuttini, koska en voinut puhua surua ulos, mutta kirjoittamalla päivittäin kirjeitä tuntemattomuuteen sain puhua tuskaa ja ikävää sisimmästäni.
Kymmeniä ruutuvihkoja on päiväkirjan muodossa täynnä ajatuksiani.
Tämän kirjan tekstit ovat vuosien ajalta ennen ja jälkeen sen perjantain jolloin mieheni oli tulossa kotiin, mutta kohtalo määräsi toisin. Kirjassa on vain pieni osa surun runoista, mutta aforismit ja päiväkirjat ovat täynnä kaipuuta ja kyyneliä, joita ei toki näin pieneen kirjaseen saanut mahtumaan.
