Olen 12. syyskuuta 1946 syntynyt isätön tyttö, jonka isovanhemmat kasvattivat. Kansakoulusta Siilinjärven Kumpuselta tieni johti oppikouluun Kuopioon ja äidin luo asumaan.Suoritin ylioppilastutkinnon Kuopion Yhteiskoulussa v.1966. Haaveilin lääkärin ammatista, mutta läheisen tyttökaverini tukena menin pyrkimään sairaanhoito-oppilaitokseen Kuopiossa. Aikanaan valmistuin sairaanhoitajaksi.Ensimmäinen työpaikkani oli Tarinan sairaala Siilinjärvellä. Noina vuosina tapasin tulevan mieheni läheisellä tanssilavalla, jonne hän oli sattunut tulemaan ollessaan vierailulla Kuopiossa. Siitä tapaamisesta alkoi vilkas kirjeenvaihto, joka aikanaan houkutti minut vierailulle Ruokolahdelle Etelä-Karjalaan. Niinpä sitten savolaisesta tytöstä nimeltään Ruotsalainen tuli vuonna 1969 rouva Stén.
Työtovereiden ja puolisoni kannustamana valmistuin kirurgiseksi erikoissairaanhoitajaksi ja sitten edelleen toteutin lääkäriunelmani päästyäni Kuopion korkeakoulun ensimmäiselle lääketieteen kurssille v. 1972. Jo kurssiaikana aloin kirjoitella runoja. Työskenneltyäni muutaman vuoden terveyskeskuslääkärinä Varkaudessa erikoistuin ihotautien hoitoon päätyen Mikkeliin keskussairaalaan osastotyöhön.Siinä sivussa pidin yksityisvastaanottoja lähipaikkakunnilla. Perhe-elämään kohdistui ajoin voimakkaita paineita epäsäännöllisestä työstäni, kun puolisolla oli myös liikkuva työ.Hetken tauon toi v.1979 tyttären syntymä. Pari vuotta myöhemmin menetin poikani kohtukuoleman kautta ja itsekin tuolloin sain mieleenpainuvan kokemuksen kuoleman jälkeisestä elämästä. Tuo kokemus avasi tien pohdinnoille elämän kulusta ja merkityksestä. Tehtäväkseni sain tyttäreni tukemisen hänen elämänsä poluilla. Puolisoni kuoltua v. 2009 olenkin viime vuosina tullut ymmärtämään, miten vaativan tehtävän olen saanut. Tyttärestä on tullut kuvataiteilija, jolla lahjoja tuntuisi olevan kirjoittamiseenkin.
Kirjoittaminen on ollut purkautumiskeinoni. Työväen opiston kursseilta olen hakenut tietoa. Pääasiassa kirjoitan usein vapaamuotoista tekstiä ”tajunnan virtaa” tunteistani, luonnosta, ihmiskunnan tekemisistä niin hyvässä kuin pahassa muokaten runotekstiä sisäisen ääneni määräämällä tavalla. Matkakertomuksia tuttavien luettavaksi on myös tullut kirjoitetuksi. Uskon askelet näkyvät ja kaikuvat sanavalinnoissa. Runoblogia olen pitänyt pari vuotta saattaen siten tekstejäni ulkopuolisten luettavaksi. Ystävien kannustus julkaista runojani sai voiman tämän Suomi 100-teossarjan siivittämänä. Toivon, että tulevat lukijani heräävät syvemmin tuntemaan ja ajattelemaan itseään, lähimmäisiään ja ympäröivää maailmaa omalla matkallaan halki elämän.
