Runo - sisimpäni kotikieli
Vanhaa Vaasantietä Lylystä Tampereelle; kymmenen muuttoa, vuosia sadasta viidennes
ja mies.
Tampereelta länsirannikon karhukaupunkiin; kolmenkympin kriisi, kolme lasta, virka
ja mies.
Porista Turkuun, muutaman vuoden päästä Kaarinaan; kolme nuorta, minä pappi ja mies.
Nyt neljästoista koti metsän kupeessa pellon kainalossa.
On se koti, se vasta onkin; vuosia sadasta yli puolet, lapset lähteneet, koira kuollut.
Täällä me asumme;
mies ja minä.
Näin kuvasin elämääni 2000-luvun alussa. Runosta puuttuu yksi tärkeä ryhmä, neljä lastenlasta <3 Ensimmäisiä runoja kirjoitin kolmekymppisenä Hervannassa, tuntojani naisena, äitinä ja kirkon työntekijänä olemisesta.
Olin 35-vuotias muuttaessamme Turkuun ja siitä pian Kaarinaan. Liki 30 vuotta olin työssä Kaarinan seurakunnassa, vuodesta 1988 alkaen pappina. Runosta tuli työväline puheisiin ja saarnoihin. Teologia ja hengelliset kokemukset ottivat runon muodon. Runoiksi kiteytyivät myös elämykset luonnossa, rakkaus ja ystävyys, onni ja suru. Usein nämä aiheet ovat runoissa rinnakkain ja yhdessä. Orastavaa-kirjan runot ovat syntyneet keskellä elämää kirkkovuoden kierrossa kristinuskon ydinsanomasta.
