Olkikuu on matka suomalaiseen maisemaan - sekä omaan mielenmaisemaani. Runot sykkivät kanssani, kun kuljen pitkin tietä, poikkean metsään, viivyn veden äärellä. Kesän lämmössä tai talven hämäryydessä kasvaa esiin ajatus yhteydestä ja kaipauksesta, levosta ja huolista.
Runojen kirjoittaminen on ollut elämässäni läsnä lapsuudesta asti. Mietelmät ovat tulleet mukaan myöhemmin. Ne jäsentävät runojen sanomaa - jota itse kukin voi tulkita omalla tavallaan.
Valo vaatettaa maiseman,
sinun kasvos hymy.
