Kolme kysymystä, jotka usein esitetään runoja kirjoittavalle henkilölle:
https://www.mediapinta
Oletko sinä todella kokenut tämän kaiken?
Nämä ovat runoja, eivät omaelämänkerta! Mutta jollain tasolla olen kokenut tunteet, joista kirjoitan. Miten muuten osaisin niistä kirjoittaa? Minulla ei ole niin hyvää mielikuvitusta, enkä osaa mennä toisten ihmisten pään sisälle. Siksi runoissani elää aina minä, ei koskaan hän.
Mistä oikein keksit näitä?
Näitä ei tarvitse keksiä. Näitä tapahtuu kaiken aikaa. Usein ne vain piiloutuvat, eikä niitä huomaa. Silloin voi mennä pitkiä aikoja, ettei mitään tekstiä synny. En koskaan istu työpöydän ääreen ja ala miettiä mistä kirjoittaisin. Istun siihen vasta, kun en muuta voi.
Runojen kirjoittaminen on hauska harrastus, eikö vaan?
No, ei todellakaan ole. Koskaan en ole kirjoittanut mitään siksi, että se olisi hauskaa. Useimmiten se on työlästä, tuskallista ja vaatii kärsivällisyyttä enemmän kuin itselläni on. Ilon pilkahdus tulee vasta, kun on saanut tekstin valmiiksi ja on siihen tyytyväinen. Jos tässä jokin on hauskaa, niin lukijoiden kysymyksiin vastaaminen!
Kyllä, Nirvana on olemassa; se on siinä,
että johtaa lampaansa vihreälle niitylle ja siinä,
että laittaa lapsensa nukkumaan sekä siinä,
että kirjoittaa runoonsa viimeisen rivin.
(Kahlil Gibran)
