Olen syntynyt 1950-luvun alkupuolella kuusihenkisen perheen toisena tyttärenä lounaissuomalaiseen Alastaron pitäjään. Valmistuttuani nuorisotyönohjaajaksi 1975 työskentelin lasten ja nuorten parissa nelisenkymmentä vuotta. Perustin myös perheen ja saimme kaksi poikaa. Riihimäkeläisiä meistä tuli 1982 ja nykyään saan olla jo isoäitikin. Eläkeiän kynnyksellä tulin hyväksytyksi kaksivuotiseen iltataidekouluun ja sain aloittaa uuden vaiheen elämässäni kuvataiteen parissa.
Lapsuudesta asti rakkaat harrastukseni, piirtäminen, laulu ja kirjoittaminen, ovat kulkeneet mukanani kaikki nämä vuodet, milloin aktiivisempina milloin vähemmän aktiivisina. Kirjoittamisen tarve voimistui 2000-luvulla rakkaan pikkusiskoni sairastuttua vakavasti. Hänen poismenonsa jälkeen pienet kirjoitusvihot alkoivat täyttyä. Työssä ollessani rustailin onnittelurunoja toisten säveliin, mutta seitsemäntenä vuosipäivänä pikkusiskoni kuoleman jälkeen sain ensimmäisen riimirunoni, joka vain alkoi soida ajatuksissani ja oli istuttava koneen ääreen kirjoittamaan.
Nykyään maalaan ja pidän näyttelyitä, mutta kirjoittaminen on minulle jokapäiväistä elämää. Runovihot kulkevat mukanani kaikkialle. Yöpöydän laatikossakin on yksi ja usein on kesken unen noustava kirjoittamaan ajatuksen alku talteen. Siitä kun lähden kerimään, en välttämättä vielä tiedä mitä langan päästä löytyy.
Joitakin runojani on julkaistu paikallis- ja aikakauslehdissä. Olen kiitollinen saamistani lahjoista ja toivon voivani käyttää niitä lahjojen antajan tarkoittamalla tavalla.
