Kauan aikaa olen tarkkailut elämää ulkopuolelta. Tehnyt muistiinpanoja, kirjoittanut muistiin ohi lipuvia hetkiä.
Pitkään mietin, voinko tuoda kirjoituksiani julki ja sitä mitä muut ajattelevat.
Lopulta päädyin siihen, että runot kuuluvat kaikille. Jokainen löytää niistä jotain itselleen.
Eiväthän valokuvatkaan näyttäydy kaikille samalla tavalla.
Runot eivät ole vain sanoja
Ne tuovat lämpöä kylmyyteen
Suunnan eksyneelle
Lohdutusta surussa
Ne ovat tarpeellisia
kuin vesipisarat aavikolla
