Kyllikki Petäjä (14.11.11-6.1.98) os. Hirvonen, syntyi Terijoella opettajaperheeseen.
Perhe muutti Polvijärvelle, Juho-isän kotiseudulle, v. 1914. Äidin kotikieli oli ruotsi. Isä oli suomalaisuusaatteen kannattaja ja kansanvalistaja. Hän mm. rakensi yksityisen koulun Polvijärven Sammakkovaaraan, jossa koulussa hän, Helmi-puolisonsa kanssa, toimi opettajana. Kodin ilmapiiri oli edistyksellinen. Koulutusta ja kulttuuria arvostettiin, kuten myös maatalouden ja puutarhaviljelyn kehittämistä. Kyllikillä, kymmenlapsisen perheen toiseksi vanhimpana tyttärenä, oli työtä kotona. Hän ei käynyt kouluja.
Sota-aikana Sammakkovaaran kylälle ja koulullekin sijoitettiin siirtolaisia. Heidän joukossaan oli osa Petäjän perheestä Impilahdelta. Perheen 28-vuotias poika oli haavoittunut talvisodassa. Hän ja Kyllikki tutustuivat, kihlautuivat, avioituivat ja muuttivat nuorena parina Impilahdelle omaa kotia rakentamaan. Esikoinen syntyi siellä vuonna -43. Seuraavana vuonna oli kuitenkin jätettävä kaikki; vasta istutetut omanapuut, kaunis rantamaisema, vielä keskeneräinen kotitalo ja unelma elämästä Karjalassa. Paluuta "sinisen kukan maahan" ei ollut.
Kolmen vuoden tilapäisasumisen aikana syntyi kaksi lasta lisää. Viimein (1947) tiedettiin uusi kotikunta ja -paikka. Sinne rakennettiin uusi koti, sauna ja navetta. Metsää muutettiin pelloksi ja elinkeinoksi perheelle. Puoliso oli sotainvalidi ja lapset, kaikkiaan viisi, pieniä. Mummi oli korvaamaton apu lapsia hoitaessaan.
Karjalan kaipuu -runokirja piirtää kaaren, jossa kerrotaan siirtolaisperheen elämästä Suonenjoella, työstä ja tunteista, mutta myös maaseudun muuttumisesta kirjoittajan elämän aikana.
Kyllikki Petäjän tytär
