Taiteilijat ovat aina olleet diktaattoreille vaarallisia, koska "sanasepot" peilaavat sen ajan yhteiskuntaa teoksillaan ja osaavat tiivistää asioita muutamaan valittuun sanaan ja kuvaan. Siksi monessa maassa runoilijoita ja maalareita vainotaan. Aikanaan Lauri Törni jäi mieluummin luokalle kuin olisi laulanut. Minä taas mieluummin laulan, ettei joutuisi tiskaamaan - 26 vuotta sitten muutin maalta Turkuun opiskelemaan luokanopettajaksi. Vahvuuteni olivat äidinkieli ja musiikki. Opiskelijabileissä vuonna 1995 ihastuin väärään naiseen. Seurasi 11 vuoden osastokierre ja koko elämä hajosi pirstaleiksi parissa viikossa. Suurelta osin siihen kuitenkin vaikutti silloinen elämäntapani. Menetin kirjallisen ilmaisukykyni. Vuosikaudet yritin saada sitä takaisin, mutta turhaan. Vuosituhannen vaihteessa suljetulla en päässyt ulos kolmeen kuukauteen. Nurkassa lojui vanha rämä kitara, josta oli kieli katkennut. Ei ollut muuta tekemistä kuin alkaa rämpyttää sitä. Hetkessä opinkin viisi sointua. Aloin säveltää omaa musiikkia ja pukea turhautumiset laulujen muotoon - Lyriikoita ja sävellyksiä alkoi tulla kuin liukuhihnalta. 15 vuodessa olin säveltänyt jo 300 kappaletta. Tässä kirjassa on koottuna muutamia lyriikoitani. Niissä tulee esiiin välillä turhautuminen, mutta myös toivo. Ja toivo ei saata häpeään.
Dumasin Monte Criston kreivissä vankilan seinällä luki "Jumala antaa oikeutta"-Tuo lause oli minulle osastojen uumenissa yksi kantava voima. En voi syyttää sormella ketään omista vaikeuksista vaan katsoa peiliin, sekä uudistaa ajattelutapani. Pakkomielteeni Terminator-leffojen tapahtumiin piti minua fiktiomaailmassa. Kirjoitin näissä harhoissa päättäjille kymmenessä vuodessa 970 musakirjettä. Kuitenkin opettelen nyt livekohtaamista. Jos alan leijua, minut tiputetaan maan pinnalle hyvin nopeasti. Turun kaupunki on panostanut kuntouttamiseeni tavattomasti aikaa, vaivaa ja rahaa. Kiitollisena haluan antaa sille jotain vastinetta. Toivottavasti tämän kirjan sanat puhuttelevat, nuhtelevat ja lohduttavat.
Eräs wannabe-soturi oli Venäjän vallan aikaan joutunut vankilaan ja kirjoitti armahdusanomuksen, mutta pilkku tuli väärään paikkaan ja lauseen merkitys muuttui päinvastaiseksi. Miekkonen pyysi lapussaan, ettei häntä karkotettaisi. Armahdusanomuksessa piti lukea : "Armoa, ei Siperiaan. " Mutta siihen tulikin "Armoa ei, Siperiaan." Olen nyt palannut sieltä oman elämän Siperiasta ja sovittanut kolttoseni - Pilkun paikat lyriikkarunoissa eivät edelleen ole aina kohdallaan, mutta uskon, että sanoma tulee nyt perille. Kirjan lyriikoiden biisit löytyvät netistä osoitteessa www.mikseri.net/user/samisundstrom71 Hyviä kuuntelu- ja lukuhetkiä
