Synnyin 8-lapsisen perheen vanhimpana 1937 Kittilän Könkäällä. Vanhempani olivat karjatilallisia, joten kesät olivat lapsillekin kiireistä aikaa karjan talvirehun korjuussa. Isäni oli kokeilija, joka yritti kehitellä erilaisia työtä helpottavia laitteita. Lapsuudessani leipä saatiin omassa pellossa kasvatettavasta ohrasta, ja onnistuipa isäni saamaan eräänä aikaisena keväänä vehnäsadonkin. Perunaa viljeltiin myös myyntiin.
Valmistuin ylioppilaaksi Kittilän Yhteislyseosta keväällä 1957. Ehkä juuri isäni maataloudelliset kokeilut johtivat siihen, että päädyin opiskelemaan maataloutta Helsingin Yliopistoon ja valmistuin agronomiksi 1966. Ensimmäinen vakituinen työpaikkani oli markkinointitehtävissä Oulun Typpi Oy:llä. Viiden vuoden jälkeen yhtiö fuusioitiin Rikkihappo Oy:n kanssa ja uudesta yhtiöstä tuli Kemira Oy. Samalla minun työpaikkani vaihtui Helsinkiin.
Aluksi olin muutaman vuoden markkinointiosastolla toimittajana valmistamassa erilaisia esitteitä viljelijöille lannoituksesta ja kasvinsuojelusta. Samalla perehdyin kirjoittamisen saloihin ja 70-luvun lopulta päätoimittajana. Suurin julkaisu oli kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Leipä leveämmäksi -lehti, mitä toimitettiin kaikille viljelijöille. Tässä työssä olinkin eläköitymiseen asti.
Riitta-vaimoni kotitila Pöytyällä Varsinais-Suomessa tuli läheiseksi, ja 1986 ostimme tilan kokonaan, kun vaimoni 2 sisarta olivat halukkaat luopumaan omista osuuksistaan. Siitä lähtien viljelimme tilaa 18 kesänä, joten lomat ja kesäiset viikonvaihteet menivät usein peltotöissä.
Nyt me asumme tilalla kahdestaan. Lappi on minulle läheinen, ja kuulin poikasena tarinoita siltä ajalta, kun suomalainen asutus alkoi pureutua lappilaiseen maaperään. Siitä ajasta kirjani kertoo.
