Sami on häkellyttävä. Hänen luonteensa on hänen sydämessään ja sielussa. Hän on ujo ja herkkä ja silti impulsiivinen ja rohkea, joskus uhkarohkeakin, pelokas ja joskus pelottavakin. Hän on hiljainen ja joskus liiankin äänekäs. Hän saattaa takertua sanoissa, mutta hänellä on ajatuksia ja asiaa joista toiset eivät rohkene puhua. Hän on ihmisen puolella, mutta ei siksi, että hän on heikko tai rikas. Hän ymmärtää lannistettuja ihmisiä, koska häntäkin on lannistettu ja väheksytty. Häntä ei aina ymmärretä, mutta toisaalta ymmärretään. Juuri kukaan ei auta häntä, mutta silti hän on saanut apua ja noussut kuoleman rajamailta. Hän on kaatunut lukuisia kertoja. Hänen minuutensa on yritetty kutistaa ja silti hän on löytänyt sittenkin taas kerran itsensä ja harvat teeskentelemättömät hyvät ja auttavaiset ihmiset. Hän elää tuskassa, todellisuudessa, unelmissa ja toivossa yhtäaikaa tai vuoron perään.
Sami on syntynyt Laukaassa, asunut lapsuuden Tikkakoskella ja aikuisiän Jyväskylässä. Ei Sami ollut lapsena vilkas eikä ilkeä. Hän oli utelias ja touhukas. Hän juoksenteli paljain jaloin. Hän hakeutui luontoon, metsään, järvelle soutelemaan, käveleksimään ja kalastamaan. Hän oli ja on allerginen kalalle. Silti hän nappasi istutetun lohen käsin Tikkakosken koskesta. Oli perhe, naapurit, koulukaverit, kyläyhteisö. Sami oli siellä jossain, mutta ei kuitenkaan kiinnittyneenä mihinkään. Ehkä Sami piiloutui. Piiloutui moitteita ja kiusaamista. Samilla oli lapsena pahanlaatuinen astma. Astmakohtauksiakin tuli ja ambulanssi vei. Silti liikunta toi iloa. Huonoista jaloista huolimatta hän osallistui pitkänmatkan koulujenvälisiin kilpailuihin, hän hyppäsi omatoimisesti korkeutta ja pelasi jääkiekkoa ja jalkapalloa. Hän piirteli myös. Häneltä puuttui tuki. Hänellä oli isän kaipuu. Ehkä hyväksynnän ja rakkauden kaipuu. Niinkuin silloin, niin myös nyt hän on sitkeä ja hänessä on sittenkin enemmän periksiantamattomuutta, kuin luovuttamisen piirteitä.
Myöhemmin nuoruusiällä hänellä todettiin ammattikoulussa lukihäiriö. Ehkä peruskoulu ei siksi mennyt niin mallikkaasti, kun sitä ei huomattu eikä apua tullut. Joskus heikkous voi koitua vahvuudeksi ja ehkä Samin taiteelliset lahjat runoilijana syntyvät osin juuri tästä syystä tai tämän takia. Nuorena aikuisena Sami myös maalasi. Taide kiinnosti Samia. Ja taide ja runot ja niissä menestyminen yhdessä uskon ja kolmen tyttären olemassaolon kanssa ovat auttaneet Samia selviytymään elämän vaikeista haasteista ja kipuiluista ja taisteluista lastenkoti- ja vankilataustaisen ja päihteitä käyttävän miehen häpeän leimasta.
Markku Leinonen on kirjoittanut artikkelin Sami Huuskosesta Jyväskylän katulähetyksen Vapautetut 4/2012 lehdessä, josta häntä lainaten kerron Samin sijoittuneen aikaisemmin esikoisrunoilijoiden Runo-Kaarina kilpailussa viiden parhaan joukkoon. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS: palkitsi Samin Suomalainen hiljaisuus -kirjoituskilpailussa vuonna 2012. Markku kirjoittaa myös, että ”Vankilassa ollessaan Sami laati kuvitetun runokokokoelman, Runoja vankilasta, jonka arvioi RISE:n asiantuntija antaen rakentavaa palautetta”. Markku kertoo myös, että Sami on antanut silloin tunnustusta tukihenkilöilleen, joiden ansiosta hän lopulta osallistui kilpailuun, kun luottamus omiin kykyihin jo horjui.
Markku kertoo myös, että ”kirjoittaminen on Samille terapiaa. Se poistaa ahdistusta. Sekä hyviä että huonoja oloja voi kirjoittaa. Samin kirjoituksiin sisältyy paljon puhetta Jumalalle. Rukoukset liittyvät elämäntilanteisiin. Ahdistukseen ja niistä voi aistia hengellisiä ulottuvuuksia, toivoa, rakkautta, kaipausta. Sami kirjoittaa myös vahvoja rakkausrunoja eläviä kuvauksia parisuhteesta.”
Sari Hietala - Samin sisko
