Aaltola Sinikka

Sinikka Aaltola on lyyrikko, joka on toiminut peruskoulun opettajana ja opiskellut filosofian maisteriksi pääaineenaan antiikin kulttuuri ja latinan kieli. Aaltolan ekspressiiviset runot luotaavat naiseutta, rakastetun kohtaamista ja tiivistä yhteyttä luontoon. Hänen kokoelmissaan on runsaasti kulttuuriviittauksia.

Useimmat runot ovat ryöpsähdyksiä, joiden voima tuo mieleen Sapfon, Edith Södergranin ja Sirkka Seljan. Joskus runot ovat hienovireisiä, kuulostelevia: puhuja kertoo pysähtymisestä tähtitaivaan, leskenlehden tai ikonin edessä.

Tyypillisenä aiheena on hetki, jona elämä syttyy täyteen loistoonsa. Runot ottavat siipiensä alle ilmaa viittauksista antiikin taiteeseen, Vanhaan Testamenttiin ja Etelä-Euroopan maihin.

Maailma on Aaltolan runoissa merkkejä, joita ihminen tulkitsee. Kulta ja hopea, valtameri ja tähtitaivas toistuvat kuvastossa. Aaltola yhdistää ja limittää metaforissaan taitavasti ihmisen ja luonnon, ihmisen ja kaikkeuden sekä elollisen ja elottoman: ”Pilvi lukee tuulen kirjaa”, ”Sivelen kaarnaasi”, ”Vuohi-ihminen ja ihmisvuohi / apilan makeassa ihmemaassa”, ”joimme hopeista yötä”, ”Itätuuli, / tuo suunnaton pistiäinen”, ”Nainen näki / taivaan oven avoimena, / enkelin hyppivän viljapellolla”, ”syksy on heittänyt / kultaiset kyntensä poluillemme”.

Kokoelman Lähellä sinua intensiivisissä rakkausrunoissa kaipaus ja yhtyminen ovat kosmisia ja rakkaus on luomakunnan perustuslaki. Rakastetun katse on voimallinen kuin auringonkehrä, ja rakkaus räjähtää avoimeksi mereksi. Elämän ylenpalttisuus ympäröi rakastavaisia. Rakkausrunoja on myös kokoelmassa Päivien laivat keinuvat pois.

Teos Syyskuun kyyneleet sisältää runoja ihmisistä, jotka kuolivat World Trade Centerin iskussa. Aaltola oli silloin USA:ssa tyttärensä luona, ja hän otti runoihin aineksia New York Timesissa julkaistuista muistokirjoituksista.

Aaltolan kokoelmissa runo saa joskus rukouksen ja ylistyksen muodon. Hiljentyminen on runojen puhujalle yhtä luontaista kuin intohimo ja ”kaikessa virtaava ilo”. Kiireen keskellä on joskus pakotettava itsensä hiljaisuuteen, jotta kuulisi simpukan kosmisen kohinan.

Sinikka Aaltola on julkaissut lehtikirjoituksia päivänpolttavista kysymyksistä, usein luonnonsuojelusta. Hänen gradunsa on Kotka Rooman valtakunnan symbolina. Aaltolan artikkeli ”Jo muinaiset roomalaisyrittäjät” (Yrittäjä 3/2009) on asiantunteva esitys Rooman valtakunnasta rahaunionina ja antiikin kaupankäynnistä ja huoltovarmuudesta. Esille tulee myös ajan ammattiyhdistystoiminta.

Katriina Kajannes