Haapaniemi Osmo

Paavo Ruotsalainen – väittelyissään oman aikansa oppineitten kirkonmiesten kanssa uskon olemuksesta – ei itsekään tiennyt, mitä hän oli tekemässä, kun nimitteli näitä halveksivasti ”vilosoohveiksi”. Tosiasia on ja tosiasiana pysyy, että Ukko-Paavo on itse ensimmäinen, itsenäinen, omaperäinen uskonnollinen ajattelija Suomessa, ensimmäinen hengen filosofi, joka ammentaa uskonnäkemyksensä omasta henkisestä (hengellisestä) kokemuksestaan.
Tervettä suhdetta Kristuksen salaisuuteen osoittaa Paavon suhtautuminen omiin kärsimyksiinsä ja niiden kestämiseen. Hän näkee ne kaitselmuksellisina omassa hengellisessä kehityksessään. ”Pettuleivän vapriikki” oli se korkeakoulu, jossa Paavon uskonnollinen henki kirkastui. Turhaan ei Paavo samaistanut itseään jollakin tavoin ap. Paavaliin.

Tietyssä mielessä myös minä itse olen ”pettuleipävapriikin” kasvatti. Noin 40 vuoden ajan olen suhtautunut epäilevästi meillä saarnattuun kristinopin tulkintaan. Tämän kirja julkaisemisella olen halunnut osoittaa, että usko ja ajattelu eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan päinvastoin edellyttävät toisiaan. Elävää totuutta on vain se, mikä syntyy ajattelusta. Albert Schweitzerin tavoin olen vakuuttunut siitä, että kaikki syvällinen ajattelu muuttuu uskonnolliseksi ja kaikki syvällinen uskonnollisuus muuttuu ajattelevaksi.

Jos kirja antaa yhdellekin ihmiselle sysäyksen uskonnollisten kysymysten uudelleen ajattelemiseen, se on tehtävänsä täyttänyt.

Tampereella, Paavon päivänä 25. tammikuuta 2009
Osmo Haapaniemi