Ylitin pari vuotta sitten 45 ikävuoden merkittävän rajapyykin, mutta se ei tahtia suuremmin haittaa. Arki kuluu telealan ihmeellisen maailman ongelmien kanssa painiskellessa. Teleala tuo leivän, mutta pitää elämään mahtua muutakin. Perheemme on pesiytynyt Tuusulan Jokelaan ja viihtynyt siellä jo yli 10 vuotta. Perheen ja työn lisäksi rajallista aikaa täyttävät erilaiset harrastukset, joista musiikki ja kirjoittaminen ovat painoarvoiltaan suurimmat.
Kotoa löytyy täysin varustettu studio musiikin tekemiseen ja tuottamiseen ja siellä viihdyn (ainakin vaimon mielestä) vähän liiankin hyvin.Kirjoittamiseen paneuduin vakavammin tällä vuosituhannella ja joitakin tarinoita olen omaksi iloksi ja muiden mieliharmiksi saanut myös julkisuuteen.
Ensimmäinen julkisuuteen päätynyt tarinani oli Operaatio punainen (2004). Se on kertomus miehestä, joka sattuman ja sukujuuriensa vuoksi joutuu hetkeksi maailmanpolitiikan polttopisteeseen, kun Suomen ja Venäjän erikoista ja erityistä suhdetta ratkovat myös menneisyydestä nousevat, jo vaietuiksi luullut tahot.
Toinen julkaistu kertomus, nimeltään Myrkynkylväjä (2005), tunkeutuu nelikymppisen Jooseppi Könösen ajatusmaailmaan. Jooseppi on muuttanut maalle maailmaa pakoon, mutta eräänä kesäisenä päivänä pitkään haudottu katkeruus tulee pinnan alta esiin ja saa Joosepin liikkeelle. Kuinka pitkälle katkeruudella Suomessa pääsee? Ja kuka mahtoikaan kirjoittaa oikeudessakin puidun Sonera-kirjan? Myrkynkylväjässä saattaa piillä vastaus molempiin kysymyksiin. Mediapinta valitsi tämän kirjan ensimmäiseksi julkaistuksi eKirjakseen.
Kun kolmas romaanini julkaistiin, sain huomata, että sananvapaudella kyllästetyssä Suomessa on eräitä asioita, joista ei saa puhua eikä kirjoittaa. Tarinan Daavidin Aamunkoitto (2007) päähenkilönä on israelilaissyntyinen biokemisti Natasha Baumann, joka joutuu menestyksensä hetkellä vastakkain jo kadonneeksi luullun menneisyytensä kanssa. Natashan tekemä keksintö halutaan nivoa osaksi Israelissa suunniteltua rajua sotilasoperaatiota. Ilmeisesti yleisesti tunnetut, mutta vaietut faktat israelilaisten käyttäytymisessä palestiinalaisia kohtaan olivat joillekin tahoille liikaa. Lähi-Idän kysymyksiin ei ole olemassa vain yhtä oikeaa ratkaisua, mutta monia mielipiteitä kyllä.
Neljäs julkaistu kertomus on nimeltään Kupla kimaltaa (2009). Se kertoo 2000-luvun alkuvuosina puhjenneesta IT-kuplasta. Kertojana on Marko Saarnivaara, kapakkamuusikko ja IT-työläinen Luojan armosta. Tuolloin Suomeen iskeneellä tehokkuushysterialla oli kauaskantoisia seurauksia, joista saamme nauttia tänäkin päivänä. IT-kuplan säästöhuumassa, muun muassa, tuhottiin maailmanlaajuisesti tunnettu suomalainen teleosaaminen, eikä siihen kulunut kuin pari hassua vuotta.
Vuosi 2010 oli poikkeuksellinen, sillä silloin sain julkisuuteen kaksi tarinaa. Äsken mainitsemani Marko Saarnivaara ei jättänyt minua rauhaan, vaan muistutti otsalohkossa, että hänellä olisi edelleen paljon kerrottavaa. Syntyi Syöksykierre, jossa Markon tutustuminen suomalaisen työelämän ihmeellisyyksiin jatkuu. Kirja on itsenäinen jatko-osa teokselle Kupla kimaltaa, mutta koko karun totuuden ymmärtämiseksi kannattaa lukaistamolemmat kirjat.
Jotkut kirjat vaativat syntyäkseen enemmän aikaa kuin toiset. Vuoden 2010 lopulla julkaistu eID vaati maailmaan putkahtaakseen useita vuosia ja lukemattomia käsikirjoituskertoja.
Voin paljastaa, että alkuperäinen tarina oli hyvin erilainen verrattuna kansien väliin päätyneeseen versioon. eID on viihteelliseen muotoon puettu kertomus siitä, mihin suomalaisten korvien väliin pesiytynyt usko tietotekniikkaan ja tietoturvaan voi pahimmillaan johtaa. Kertomuksen sankaritar, Supon palkkalistoilla työskentelevä Johanna Castrén, huomaa sekaantuneensa EU-tason salaliittoon, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Terrorismi, politiikka ja kulisseissa solmitut sopimukset kietoutuvat vyyhdeksi, jonka tutkiminen on hengenvaarallista.
Olen tullut siihen tulokseen, että Marko Saarnivaara on viheliäinen ihminen. Syöksykierre –teoksen jälkeen ajattelin että Marko olisi kertonut kaiken, mitä hänellä kerrottavaa oli. Vaan kun ei. Näillä näkymin, jos Luoja ja kustantaja suovat, ”Marko Saarnivaara –trilogian” kolmas ja toivottavasti viimeinen osa ilmestyy syksyllä 2011. Päätösosassa seikkailee tuttuja henkilöitä, joihin Marko on matkansa aikana törmäillyt. Vaan mitenkaikki päättyy? Eiköhän se syksyllä 2011 selviä. On ehdottoman suositeltavaa tutustua teoksiin Kupla kimaltaa ja Syöksykierre ennen kuin lukee trilogian päätösosan.
Toisille kirjoittaminen on jokapäiväinen rutiini ja toisilleei. Itse kuulun jälkimmäiseen kategoriaan. Voi kulua pitkiäkin aikoja etten kirjoita riviäkään, mutta kun aivot ovat työstäneet ajatukset riittävän pitkälle, teksti syntyy tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Kirjoittaminen on helppoa, mutta julkaisukuntoon saattamisessa kuluukin sitten enemmän aikaa.
Toivon lukijoille viihtyisiä hetkiä näidenkin tarinoiden parissa!
