Luokkanen Heikki

Sehän oli helemikuun loppupuoli vuonna 1964, kun tähän maalimaan tulla putkahti poekalapsi vanahapiika-kätilön kahvitauvvosta huolimati. Niin vauhilla olin kuulemma tullu, että oesin lattielle lentäny, ellei sängyssä oesi ollu tolokun peätylaetaa. Koppeusihan se kätilöki sitte työmaallesa kun oli personkupit saanu juotuo ja puhellu vaen että mikä kiire tässä. Heikki Anteroksihhan se siellä synnytyslaetoksella sattumoesin kävässy pappi oli minut kastanu parin päevän sissään syntymästäni, niin että ihan nimellisenä sitte sieltä kottiusin. Sittemmin sitä sae kilihuta kaekkijaan kymmenpäesen sisaruskatraan sejassa ja maatöessä, ynnä lehemänhoijjossa, ja sitä tuli nahuttua niin ahneesti, että se tuli oekeen ammatiksi asti. Tulihan siinä jossaki välissä suoritettuo akrolookin tutkinto ja sitte innostuin vielä opiskelemaan Peätalo-instituutissa kirjottamista. Tosin harrastuksena sitä oli tullu tehtyö jo paekallislehteen ynnä muihin, lähinnä maatallousalan julukaesuihin. Ja tämä Koellismaan murre, vae mitä tämä lienekkää, tämähän se ei näy poes jeävän, vaekka armeijja-aekana koettivat sitä minusta miehissä kitkeä, ei ei, siinä kävi kuulkoa niin että Lapin poijjatki rupesi veäntämään koellismaalaesittaen.
Vuonna 2008 kuuntelin rattorin kopissa paekallisratijota ja ne siellä puhu ehtimisseen, että nyt oesi tulossa Murremestaruuskilipaelut johonnii Hyrynsalamelle. Ja muutama päevä sitä kuunneltuoni, otin ja sammutin Valametin saranpeähän ja hyppäsin auton sakastiin ja ajjoen sinne Hyrynsalamen Kaunislehtoon sillä mielin, että kokkeillaampa tuotae. Ja kun olin meleko varma siitä että siellä ei oo ensimmäestää tuttuo paekanpeällä, niin lykkäsin kaikki ujjouteni rippeet auton hansikaslokeroon ja lukihin sen tolokusti. Ja niinhän siinä kävi, että ensimmäesen sijan sieltä näppäsin ja kommean kiertopokkaalin. Oekeen peässä humisi, kun kilipaelun peänaatikka luki ne tulokset, vaen mittää en muista enkä tajunnu, että mitä tuo minusta sano. Vaen jälestäpäen luvin lehestä, että kehunu tuo oesi. Murteella tehty runo oli issoen osa esitystäni, siis tietennii omatekemä.
Sittenhän minä rohkasin ihteni vuonna 2013 ja haalasin kassaan oekeen runokirjan, sen nimisen ku Sonnaatteja selekosesta. Että ei tässä pelekästään lehemiin utareissa oo roekuttu.