Inkeri Jokinen (omaa sukua Toikka) syntyi Viipurissa 1933. Jännittävä evakkomatka toi hänet Ruoveden Pihlajalahdelle. Sieltä yksinhuoltajaäiti lähetti tyttärensä uudelleen evakkoon, sotalapseksi Ruotsiin. Parin vuoden kuluttua Inkeri palasi tuomisinaan Skånen murre ja yksi suomenkielen sana: ”Äiti”.
Inkeri kävi kansakoulua Pihlajalahdella, suoritti keskikoulun Ruoveden Yhteiskoulussa ja sai ensimmäisen vakituisen toimensa verotoimistossa.
Pian perheen perustamisen jälkeen, vuonna 1956, hän muutti työn perässä Tampereelle. Työvuosista suurin osa kului Kelan eläkeosastolla, jossa hän ennen eläkkeelle siirtymistään ehti työskennellä lähes kolmekymmentä vuotta.
Sinut luonnon kanssa Inkeri Jokinen on ollut varhaisesta lapsuudesta lähtien. Yhteys maaseutuun ja siteet Ruovedelle eivät ole Tampereelle muuton myötäkään katkenneet, sillä hänellä oli pitkään Pihlajalahdella kesäpaikka. Siellä hän on aivan viimeisiä vuosia lukuun ottamatta viettänyt kaikki kesänsä.
Sieltä ja sen lähiluonnosta hän ammentaa yhä henkiset voimavaransa ja pukee runoiksi kaikki neljä vuodenaikaansa, jotka ovat kevät, kesä, syksy ja kaupunki. Itse hän sanoo omista runoistaan: ”Runoni ovat kirjan sivuille viitoitettuja polkuja. Ne lähtevät kotiovelta ja vievät lähelle tai juuri niin kauas kuin kukin haluaa seurata. Ne ovat askelteni päiväkirjaa, onnen muruja ja tuokiokuvia runojen lähteiltä.”
