Olen Helsingin kautta tamperelaistunut Viipurin evakko. Lapsuuteni kesät vietin Vuoriston vanhassa torpassa Ruoveden Siikalahdessa. Toukokuussa 1939 aukesi minulle "Onnen kevät", jota Eugen Malmsten valssissaan kuvailee. Satuin nääs syntymään silloin!
Käytyäni kouluni jatkoin kielten opiskelua yliopistossa, saksa pääaineenani. Valmistuin filosofian maisteriksi (FK, FM) keväällä 1963. Olen opettanut kieliä yliopistossa, lukiossa ja peruskoulussa ja vetänyt itsekasvatuspiiriä kansalaisopistossa. Tärkeimpänä elämäntyönäni pidän kuitenkin seitsemää kirjallista teostani, joista kolme on romaaneja. Kirjoissani olen parhaiten saanut tuoduksi esiin "syvimpiä" ajatuksiani elämästä. Vahinko vain, että "sopuisa seitsikkoni" on jäänyt suurelle yleisölle vieraaksi.
Eläkkeelle jäätyäni jatkoin opintojani yliopistossa. Suoritin saksan kääntäjän opinnot alusta loppuun sekä espanjalaisen filologian perus- ja aineopinnot. Olen myös jatkanut kirjojen kirjoittamista, siinä määrin kuin sairaudet ovat sallineet. "Vapaa-aikanani" olen kerännyt viitisenkymmentä kasetillista vanhaa suomalaista tanssimusiikkia (1930-60-luvuilta) ja kesäaikaan harrastanut retkeilyä ja siinä sivussa fanittanut vahvasti Ilves-jalkapallon miesten liigajoukkuetta.
Matti Veijolan teokset:
Syvenevä ihminen 1983
Opettajan maailma 1989
Vakuuttava löydös 1998
Tuhansien tähtien tohtori 2006
Kerran vielä opintiellä 2009
Muistojeni maisemissa 2012
Humanistin elämänviisaus 2019
