Manninen Maija-Lea

Maija Manninen (s. 1969),  Viitasaari

Hento haaveeni syntyi pari vuotta sitten: olisipa hienoa joskus koota kirjoittamistani runoista oma kirja! Kannattaa siis varoa, mitä toivoo, sillä toiveet saattavat toteutua… Runoja kirjoitin jo lapsena. Ruutuvihkot täyttyivät riimittelyistä ja omista piirroksista. Nuoruusiässä runojen kirjoittaminen oli edelleen tärkeä itseilmaisun keino, kirjoitin vapaamittaisia runoja, joita muutamia jopa julkaistiin lehdessä sijoituttuani nuorten kirjoituskilpailussa. Sitten runosuoni tyrehtyi vuosikymmeniksi. Kuutisen vuotta sitten mietin, vieläkö minulta syntyisi tekstiä ja päätin osallistua Oriveden Opiston luovan kirjoittamisen etäopiskelukurssille. Sain kannustavaa palautetta, ja runosuonikin aukeni pikkuhiljaa.

Runojeni aiheita ammennan luonnosta, metsäpoluilta ja järven rannasta, vuodenkierron vaihtelusta ja sisäisen ja ulkoisen maailman ihmettelystä. Runojen kirjoittaminen on tavallaan ajatusteni päiväkirjan pitämistä. Luen myös paljon, niin runoja kuin proosaa. Lempirunoilijoitani ovat Risto Rasa ja Arto Lappi. Myös musiikki on minulle rakas harrastus, etenkin kuorolaulu. Olen laulanut viitasaarelaisessa  naiskuoro Viklassa ja toimin tällä hetkellä Viklan kuoronjohtajana. Niin musiikki kuin runous, kuten muukin taide, tarjoaa ihmiselle mahdollisuuden haltioitua ja jakaa jotakin yhteistä toisten kanssa. On upeaa, jos kirjoittamani teksti liikuttaa lukijaa samalla tavoin kuin minua. Syntyy yhteys, samoin kuin musiikin tai maalauksen äärellä.

Koulutukseltani olen luokanopettaja/ KM ja työskentelen koulumaailmassa. Tärkein koulutukseni ja työni on ollut kolmen lapsen äitinä oleminen.