Kukahan minä lopultakin olen?
Ainakin se pikkutyttö, joka heinäpellolla suunnitteli satukirjaa Turun linnan tonttu-ukosta. Koulun joulujuhlassa esitettiin kirjoittamani satunäytelmä tontuista ja pahasta noidasta: Taikasormus. Se juttu voitti kirjoituskilpailussamme. Opettaja osasi innostaa oppilaitaan satuilemaan. Osallistuin myös Kuluttaja-lehden kirjoituskilpailuun 12- vuotiaana, ja minun joulupukkijuttuni voitti. Päiväkirjani sai yleensä kuulla iloista ja suruistani sekä puuhistamme nelilapsisessa perheessämme. Minä olen sisarusparvemme esikoinen. Kotimme sijaitsi Keski-Suomen erämaapitäjässä, Multialla.
Koulunkäynti on minusta aina ollut mukavaa, niinpä ei ollut yllätys, että työpaikkani löytyi myös koulusta. Valmistuin opettajaksi Hämeenlinnan seminaarista 70-luvulla. Ensimmäiset neljä vuotta toimin opettajana Kuopiossa ja eri puolilla Keski-Suomea. Sitten jatkoin opiskelua v.1971-72 Joensuussa, erikoistuen matematiikkaan ja suomen kieleen. Molemmat kiinnostivat minua.
Kuopiosta tuli v. 1972 työ- ja kotipaikkani. Huomasin olevani juuri oikeassa ammatissa. Savossa tapasin puolisoni, perheeseemme syntyi kaksi lasta, nykyään meillä on neljä lastenlasta.
Olen tykästynyt Kuopion ympäristöön Savoon. Nykyään eläkevuosinani seuraan muuttuvan maailman menoa ja erityisesti koulupuolen mullistuksia. Valokuvaan aktiivisti kaunista luontoamme ja kirjoittelen tietokoneella kaikenlaista. Minulta julkaistiin novellikirja v.2007 Kärsivällisyyskasvatusta kyynärsauvoin, omakustanteena. Sen jälkeen on myös syntynyt runoja, joista julkaisu: Sirpaleita ja sinisiä ajatuksia 2018, esikoisrunokirjani.
Anita Savolainen, Siilinjärvi Vuorela
